Ohessa Mongoliassa asuvan Roy Rissasen kertomuksia elämästä Mongoliassa.

Tuorein merkintä

Ensimmäinen merkintä

28.7.2000

Autoni "mongolisoituu" päivä päivältä. Se tarkoittaa että joka päivä autosta katoaa jokin osa. Vaurioitunut pakoputki putosi tielle sillalla. Kun käännyin takaisin hakemaan osaa, se oli jo kadonnut paikalta. Eilen lähti tähti peräluukusta, toissapäivänä toinen peileistä. Joku päivä joku pölli kasetin koteloineen soittimesta. Onneksi paperit ja itse soitin ovat toistaiseksi paikoillaan. Naapurini sanoi että etusäleikkö pitäisi jotenkin niitata paikoilleen. Hänen autostaan sekin lähti kävelemään. Kaikki tämä tapahtuu julkisella paikalla keskellä kirkasta päivää. Autoa ei koskaan jätetä täällä yöksi ulos.

Yhdeltä perheeltämme on viety rahat ja laukut torilla kahteen kertaan viikon sisällä. Housuihin oli ilmestynyt taskun tilalle pitkä viilto. Jotkut paikalliset sanovat että Mongoliassa vallitsee semianarkia. Ihmiset ympärillä eivät yleensä puutu varkauksiin tai pahoinpitelyihin. Lapsetkin saavat rauhassa kivitellä katulamppuja tai ikkunoita rikki aikuisten puuttumatta tilanteeseen. Muistuttaa 60-luvun vapaata kasvatusta Suomessa.

Mongolian suurin vuotuinen juhla "Naadam" on ohitse talta vuodelta. Yli kolmenkymmenen asteen helteessä hevoset juoksivat ikäryhmittain kilpailuja ratsastajinaan 6-10-vuotiaat lapset. Palkinnot haettiin presidentin aitiosta. 11 kertaa perakkain voittanut painimestari Baterdene luovutti suosiolla tittelinsa kahdeksannella, eli viimeista edellisella kierroksella. Syyt olivat astrologiset. Uusi nuorempi mestari, seka toiseksi tullut painija tulevat molemmat maineikkaasta painisuvusta ja ovat itse asiassa sukulaisia. Roykin paasi painimisen makuun naadamissa, kun kaynytta tammanmaitoa reilusti maistellut nuori mies haastoi Royn painiotteluun. Syyna haasteen heittoon oli Royn mongolialainen hattu, jota painijatkin kayttavat. Polven tai kyynarpaan osuminen maahan tai painijan kaatuminen merkitsee haviota.

Kolme ottelua paattyivat 2-1 Royn hyvaksi. Jousiammunnassa kilpailivat seka lapset, miehet etta naiset omissa ryhmissaan. Lasten kilpailun voitti kuusivuotias poika, joka kertoi aloittaneensa jousiammunnan kaksi vuotta aiemmin. Naadam on paitsi vuotuinen hevosurheilu,- paini- ja jousiammuntakilpailu, myos vallankumouksen vuosijuhla. Hevoskilpailuja katsottaessa sai olla tarkkana ettei joutunut juopuneiden hevosmiesten yliajamaksi. Monet maalta saapuneet katsojat olivat seuraamassa kilpailuja hevosen selassa ja kaikki eivat enaa tahtoneet pysya satulassa iltapaivalla. Airag-kausi (tammanmaito) alkoi taas kesakuun lopussa ja jatkuu lokakuulle. Tammoja lypsetaan kahden tunnin valein.

20.7.2000

15.6.2000

Mongolian kesa yllätti meidät. Ulaanbaatar on maailman kylmin pääkaupunki ja vuotuinen keskilämpötila on -11C. Siksi olemme ihmeissämme kun sää on ollut kesäinen jo kuukauden, ulkona on nyt +38C ja lämpimämpää on vielä luvassa. Heinäkuu on kuukausista yleensä kuumin. Toistaiseksi sateet ovat olleet hyvin niukkoja. Vuoden sademäärän keskiarvo Mongoliassa on 250 mm. Suurin osa siitä saadaan elo-syyskuussa. Kävimme Sirpan kanssa viikonloppuna kahden päivän ratsastusretkellä. Matkaa tuli yhteensä 100 km. Suunnistimme vanhalle buddhalaistemppelille jonka raunioilla olimme teltassa yötä. Mukaan lähti mongolialainen Chogoo. Meillä oli tavaroita varten mukana ylimääräinen kuormahevonen. Lapset olivat matkan ajan Inchen kanssa yötä jurtassa.

Pistäydyimme matkallamme hevosilla myös vuoren laella johon rakennetaan parhaillaan "Sovrogia" eli buddhalaista monumenttia. Oli sunnuntaiaamu eikä työmiehiä ollut paikalla. Kaikki työkalut ja taidokkaasti taotut messinkiset koristeet lojuivat yksinään monumentin juurella. Mongolian maaseudulla ei ole kuitenkaan pelkoa että kukaan koskisi tavaroihin. Mongolit olivat tapansa mukaan matkalla vieraanvaraisia. Jurtissa pistäytyessämme meille tarjottiin urumia (muistuttaa tuorejuustoa), buutseja, aarulia (happamia herakakkuja), jugurttia, keitettyä lihaa ja tietenkin maitoteetä. Saimme matkaevääksi purkillisen rasvaa jota käytetään voin tapaan.

Dundgovin Aimagin (maakunnan) karjasta oli Zud-katastrofin jälkeen jäljellä enää neljännes. Isot eläimet, lehmät ja hevoset, olivat kuolleet lähes kokonaan. Lampaat ja vuohet olivat kärsineet nekin mutta pienemmin menetyksin. Paimentolaiset olivat vieneet suurimman osan henkiinjääneistä eläimistä seuraavaan Aimagiin, Ovorhangaihin, lähelle vuoria. Minusta oli ihme, että yleensä mikään eläin pystyi yleensä säilymään hengissä Gobissa. Kaikkialla näytti avautuvan silmänkantamattomiin vain loivasti aaltoilema autiomaa, jossa kasvillisuus oli erittäin niukkaa. Kuivat ruohontupsutkin olivat harvassa.

Nukuimme ensimmäisen yön Dundgovilaisen naisen olohuoneessa. Kaksi seuraavaa yötä vietimme jurtassa. Pesulla emme käyneet ollenkaan koska vedensaanti on Mongolian maaseudulla hankalaa. Vessoja on Mongoliassa harvassa. Yleensä tarpeilla käydään sopivaksi katsomassa paikassa arolla. Toinen sveitsiläinen löysi kylästä maahan kaivetun vessan pimeässä astumalla suoraan kuoppaan.

15.5.2000

Mongolian maaseudulla ei ole pesumahdollisuuksia ja ruokavalio on jokseenkin yksipuolinen. Söin retken aikana kahdeksan päivää lammasta, aamiaisesta päivälliseen. Tutustuin myös perinteiseen mongolialaiseen teurastustapaan, jossa lampaan vatsa viilletään auki, käsi työnnetään elävän lampaan sisuksiin ja selkärangan tuntumassa kulkevaa aorttaan menevää laskimoa puristetaan niin kauan että lammas heittää henkensä. Yhdessä yöpaikassa oli parasta käydä ajoissa ulkona tarpeillaan sillä isäntä lukitsi oven ulkopuolelta ja avasi oven vasta aamulla.

Paluumatkalle lähtiessä selvisi että lentokenttä oli yllättäen suljettu viikoksi. Ainoa mahdollisuus oli lähteä Ulaanbaatariin venäläisellä jeepillä. 1500 kilometriä taittui 60 tunnissa. Kuljettajat ajoivat melkein yötä päivää. Olimme yhden yön matkalla jumissa vuorilla ankaran lumimyrskyn kourissa. Pääsimme lopulta liikkeelle ja selvisimme kylmään jurttaan neljän tunnin unille. Säät vaihtelevat täällä nopeasti. Kevät on mongoleille vuoden vaikeinta aikaa.

1.5.2000

Päällystetty tie loppui 30 km päässä Ulaanbaatarista. Kuljettajamme Ulzii pysähtyi ensimmäisen Ovoon - kivikasan - kohdalla ja suoritti mongoleille tarpeelliset shamanistiset rituaalit kiertämällä kolme kertaa myötäpäivään ennen pitkälle matkalle lähtöä. Kuolleita karjaeläimiä lojui pitkin tienvarsia, välillä keskellä tietäkin. Puita tai pensaita ei näkynyt missään Ullanbaatarista lähdön jälkeen ja muukin kasvillisuus oli hyvin niukkaa. Näimme jonkin verran villieläimiä: muun muassa antilooppeja ja murmelin. Ulzii pysäytti ensimmäisen vastaantulevan jeepin ja kysyi tietoja tiestä. Ajoneuvoja näkyi hämmästykseksemme tiellä hyvin vähän. Tienviittoja ei ollut missään. Tiet olivat paikoitellen vain joka suuntaan risteileviä renkaanuria. Ihmisiä oli hyvin harvassa.

Satunnainen jurtta osui silmään jossain aron reunalla. Tien pinta oli muhkurainen. Ulzii ajoi reipasta vauhtia. Pompimme auton sisällä penkin ja katon väliä. Välillä auto heittelehti rajusti puolelta toiselle. Mongoliassa välimatkat olivat pitkiä ja kuljettajan oli pidettävä yllä reipasta matkavauhtia mikäli mieli päästä perille ennen pimeän tuloa. Autojen ympärimenot olivat tavallisia. Pysähdyimme juottopaikalle, johon oli kokoontunut lauma hevosia. Ulzii ja kyydissämme matkustanut koulupoika nostivat kaivosta vettä hevosille. Mongoliassa oli kuulemma jokaisen ohikulkijan velvollisuus juottaa matkalle sattuvat eläimet.

7.4.2000

"Suurin osa Mongolian tiestöstä on olemassa ainoastaan matkalaisen mielikuvituksessa. Aron poikki kulkee vain renkaiden muodostama urat, jotka ovat syntyneet vuosien mittaan. Paikoitellen uria saattaa olla viisitoista ja kaikki kulkevat eri suuntaan. Lumisade ja sitä seuraava jäätävä tuuli olivat täyttäneet urat, joskus jopa metrin syvyiset, lumella. Ajaminen näissä olosuhteissa on vaativaa ja väsyttävää puuhaa. Maastoauto jää helposti mahastaan kiinni jos ajaa hiukankin sivuun. Autoa ylös lumesta lapioidessa tuuli puhaltaa lumen lapiosta takaisin ojaan. Välillä työ pitää keskeyttää joksikin ajaksi ja mennä autoon lämmittelemään, koska jäätävä tuuli ja -30C pakkanen viilentävät kehoa tuntuvasti. Nyt osaan todella antaa arvoa Pohjoisnavan matkailijoille.

Menimme tapaamaan seudulla asuvia perheitä. Tragedia on sanoinkuvaamaton. Kuolleita eläimiä makaa läjittäin kaikkialla. Tapasimme vanhan naisen, jolla oli aikaisemmin 500 vuohta. Nyt enää sata oli jäljellä. 80-päisestä karjalaumasta enää kolme oli hengissä. Mongolit eivät koskaan käännytä vierasta oveltaan. Yöpyessämme jurtassa isäntämme jakoi huopansa meille, vieraille. Iso paimentolaiskoira käpertyi jalkoihini nukkumaan. Yön kuluessa kaminan tuli hiipui ja kylmä alkoi hiipiä luihin ja ytimiin. Ilman tulta elämä kylmässä jurtassa ei jatkuisi pitkään.

27.3.2000

28.2.2000

"Onpas sinulla ruma lapsi", kuuluu sanoa vastasyntynytta ja vahan vanhempaakin lasta katsellessa. Kehua ei saa, silla paholainen saattaa sen kuullessaan tulla ja vieda lapsen vaikka sairauden muodossa. Toinen osapuoli - samoin kuin lapsi - tietysti ymmartaa, etta sanonta tarkoittaa itseasiassa ihan painvastaista, joten siina ei ole mitaan kummallista. Jos perheesta on kuollut monta lasta, annetaan uusille tulokkaille usein outoja nimia paholaisen harhauttamiseksi. Hautajaisista tullessa ei koskaan palata kotiin samaa kautta kun sinne mentaessa, silla muuten kuolema saattaa seurata perassa. Luonnossa on monia tabuja, joita tulee tahtomattaan rikotuksi. Vuoria, jarvia ja jokia ei esimerkiksi saa nayttaa sormella "tuo vuori tuolla", koska ne saattavat suuttua siita. Pitaa nayttaa koko kadella arvokkaasti. Sama patee tietysti ihmisiin. Mongolialainen ei koskaan sano huonoakaan tieta huonoksi, vaan sen sijaan esimerkiksi "vaikeaksi ajaa".

Jurttaa ulkoa lahestyttaessa se pitaisi muistaa ulkopuoleltakin kiertaa aina lannesta itaan pain. Jos kayt jurtan takana "katsomassa hevosia", niin kuin tarpeille meno maalla ilmaistaan, pitaisi muistaa tulla pois jurtan takaa sen itapuolelta. Kaydessani eraalla museoalueella kaupungissa ihmettelin mihin rakennukseen seuraavaksi pitaisi menna. Alueen rakennukset on siroteltu pitkin ja poikin, ja jokaisen rakennuksen oven tulee vuorollaan avamaan joku kavijan nahtavaksi, ja lukitsee sen taas kavijan lahtiessa. Ihmettelin mista he tietavat milloin on vuoro avata mikakin rakennus, mutta sama logiikka patee tietysti tassakin. Yrittaessani tyhmyyksissani vaariin osoitteisiin, joku aina huitoi kovasti oikeaan suuntaan. Myotapaivaa tietysti jarjestyksessa rakennuksesta toiseen. Jatin yhden rakennuksen kokonaan kaymatta, mika luultavasti oli ihan vaarin ja toi onnettomuutta koko paikalle ties missa muodossa.

Mongolian ulkoministerin suomenvierailulla keskusteltiin takalaisten lehtien mukaan kaupan ja turismin lisaamisesta naiden maiden valilla. Samalla vierailulla kuulemma allekirjoitettiin Suomen kanssa "ilmaliikennesopimus". Ehka siella Suomessa asioita seuranneet tietavat paremmin mista sopimuksesta on kyse? Itse elattelen toiveita, etta kyseessa olisi Finnairin kaavailema reittilento UB:n kautta Souliin tai Honkongiin. Jos ei nimittain halua lentaa Moskovan kautta Aeroflotilla Mongoliaan, on Pekingin kautta matkustaminen aikaavievaa puuhaa. Taalla voi torilta ostaa suomalaista sokeria, perunajauhoja ja joskus myos mausteita. Lisakauppa ei varmaankaan olisi pahasta. Myos lihan viennista EU-maihin on neuvoteltu, mutta toistaiseksi Mongolia ei pysty tayttamaan lihanviennin valvontakriteereita. Laboratorioiden rakentaminen on myos kallista, ja toistaiseksi liharuhot kulkevat edelleen maaseudulta kaupunkien torille volgan tai ladan takaluukussa tai kattotelineella koivet sojottaen. Ainakin nain talviaikaan on tuskin kyse terveysriskeista, kun kala heti avannosta noustuaan kulkee pakkasessa syvajaadetettyna torille myytavaksi. Mongolialaiset eivat perinteisesti syo kalaa, mutta Ulaan Baatarissa "sivistynyt" kaupunkivaesto syo lihan ja kalan lisaksi myos kanaa.

Maan keskimaarainen lihankulutus vuodessa on 88 kg per henkilo ja maaseudulla se on korkeampi. Kesalla maaseudun miehet saattavat elaa muutaman kuukauden pelkastaan juomalla kaynytta tammanmaitoa. Sunnuntaiaamuna aikaisin mongolit kävelevät talostaan määrättyyn suuntaan. Sillä hankitaan siunaus ja hyvä onni tulevalle vuodelle. Suunta määräytyy henkilön syntymäpäivän ja - vuoden mukaan. Kotiapulaisemme sanoi että meidän esimerkiksi pitäisi lähteä kohti luodetta. Jotkut konsultoivat munkkeja oikean suunnan selvittämiseksi. Kaikki suunnistaminen tapahtuu Mongoliassa ilmansuuntien mukaan. Kadunnimiä käytetään vain harvoin eikä suurin osa asukkaista tiedäkään Ulaanbaatarin kaduista nimeltä kuin pääkadun. Useammin kuin kerran olen yllättynyt, kuinka tarkkaan mongolit seuraavat asioita maailmalla. Tullessani kielikoulusta "taksin" eli tien varresta huitomani henkilöauton kyydissä kotiin, kuljettajani antoi minulle tosiaikaiset tiedot Suomen presidentinvaalista. Hän oli myös urheilufani ja tiesi luetella nimeltä Ruotsalaisen, Selänteen ja Litmasen, joka nykyään kuulemma pelaa Barcelonassa. Siinä vaiheessa kun kuljettaja alkoi kertoa, että Suomeenkin oltiin nyt rakentamassa Lenin-museota, ajattelin että nyt menivät varmaan maat sekaisin.

22.2.2000

Kiipesin sunnuntai-iltana keskikaupungilla bussiin. Kolme teini-ikäistä tyttöä halusivat tietää miksi nenäni oli pitempi kuin heidän. Selitys jäi kesken kun bussiin työntyvä väenpaine rusensi minua eteenpäin käytävällä. Viereisessä penkissä alkoi kiivas tappelu. Ilmeisesti apuna käytettiin veistäkin, sillä yhdeltä vuosi veri hetken kuluttua nenän ja suupielien lisäksi kämmenistäkin. Bussin ikkunat olivat läpijäässä. Luulin ajaneeni oman pysäkkini ohitse mutta ulos päästyäni huomasinkin jääneeni pois sillä kertaa kaksi pysäkkiä liian aikaisin. Taskuni olivat ehjät ja kännykkä ja rahatkin tallella. Busseissa matkustavan riesana olivat taskuvarkaat. Suosittuna menetelmänä oli viiltää taskut auki veitsellä huomaamatta. Mongoliassa on tapana tapella joka paikassa: bussissa, torilla, kioskilla. Usein alkoholilla näyttää olevan jonkin verran osuutta asiaan, mutta mongolialaiseen kulttuuriin näyttää kuuluvan että tappelua voi harrastaa myös selvin päin.

On tyypillinen näky että mongolialainen painiottelu alkaa spontaanisti kadulla. Sitä saattavat harrastaa tyylikkäästi pukeutuneet ihmiset ja tilanteeseen ei välttämättä liity mitään vihamielistä, vaan silloin kamppailua käydään hymyssä suin. Joskus rahastaja aloittaa tappelun bussissa matkustajan kieltäydyttyä maksamasta. Yhdellä kielikoululaisellamme oli takapuoli päivän kipeänä kun rahastajan potku oli mennyt ohi ja erehdyksessä osunutkin häneen. Mongolien verinen historia muistuttaa itsestään silloin kun tappeluun tulee jännittävänä elementtinä mukaan teräaseet. Mongoliassa on oma suomalaispohjalaista muistuttava puukkojunkkarikulttuurinsa asianomaisine vitseineen: "Oli hyvät häät. Sulhanenkin sai puukosta ja kuoli". Mongolien sielu asuu hatussa. Paras tapa aloittaa tappelu onkin heittää toisen hattu päästä.